"artIFISIAALI ELämä... E-E-e-n saa irti itseäni letkuista, olen matrix

olen the man of demon

demon is what kone"

räppii, joo tekee mä räppii

nyt työn alla kryptis

monta työtä paljo työtä

nyt tää o räppii

sanajakelu, meenkö studioon 666

rajaton

paskaks

joka hermosolu joulu on

pukin silmät...

punaiset...

“Todennäköisesti paikassa nimeltä Uusi Dysonia.”
“Sainko minä tämän aikaiseksi?”
“Et!” Hän kiroili. “He vaihtavat vahtia. Heidän kalenterinsa on
pässyt taas loppuun ja uudet koekaniinit asetetaan paikoilleen.”
Koekaniinit? Koneet? Markystä oli vaikea saada selville hänen
maailmankuvaansa.
“Heillä on edessä suuri ongelma, tiedätkö?”
“Mikä?”
“Koekaniinit ovat tällä kertaa tietoisia tilanteesta. Mutta jotta
heitä olisi paljon ja että heidän määränsä lisääntyisi tarpeeksi, kuin
kaniinit. Sinun on kirjoitettava kirjasi loppuun.”
“Nyt on kiire. Vai?”
“Ei oikeastaan. Tärkeämpää on pitää kortit hallussa ja kirjoittaa
se oikeille paikoilleen.”
“Nyt en ymmärrä.”
Marky hörppäsi kaljansa loppuun. “Tule. Mennään.”
Me tulimme kirjakauppaan. Marky Marker käveli edelläni ja
pysähtyi sosiologian kohdalla. “Ei…” Hän sanoi ja jatkoi
kävelemistä. Sitten olimme taidekirjojen luona.
“No niin. Katsotaanpa…” Hän selasi kirjaa viuhkana ja pysäytti
sen tiettyyn kohtaan.
“Luepa siitä jostain kohtaa. Tee valintasi nopeasti.”
Otin kirjan käteeni ja luin: “…laskien todellisuutta
systemaattisesti, hän päätyi aina saamaan tulokseen.”
“Riittää!” Sanoi Marky. “Mennäänpä nyt…tai etsi sinä joku
kirja.”
Löysin kirjan Best seller osastolta. Avasin sen summittaisesti
Markyn nyökyttäessä ja luin: “Tiimalasi oli ehjä toiselta puolelta,
toiselta puolelta säröinen…”
“Nämä ovat lauseita minun kirjastani!” Minä sanoin Markylle.
“Tismalleen. Tosin vasta ne lauseet jotka olet kirjoittanut. Joten
kirjoita se kirja nyt vaan loppuun.”